I want to ride my bicycle

There are nine million bicycles in Beijing, laulaa Katie Melua. Hollanti ei kuitenkaan jää paljon Pekingistä jälkeen, sillä koko Hollannissa on arviolta 20 miljoonaa pyörää. Suhteutettuna 16 miljoonan asukaslukuun polkupyöriä riittää jokaiselle asukkaalle yksi ja vielä jää vähän ylikin. Tasaisessa Hollannissa pyöräily on äärimmäisen kätevä tapa liikkua paikasta toiseen ja pyörän selässä näkeekin kaikenikäisiä vauvasta vaariin.

Polkupyörä on minulla myös Jyväskylässä ensisijainen liikkumismuoto, joten minulle Hollanti ei tuonut tullessaan juuri muita yllätyksiä kuin hieman tasaisemmat pyöräilymaastot. Sen sijaan muutama vaihtarikaverini oli ensimmäisten viikkojen aikana hieman kauhuissaan siitä, että Nijmegenissä ei juurikaan liikuta minnekään ilman pyörää ja monet tunnustivatkin pyöräilleensä viimeeksi pikkulapsena. Täällä ei valitettavasti auta itku markkinoilla, vaan pyörän selkään on rohkeasti hypättävä kokemuksen puutteesta huolimatta. Nijmegenissä KAIKKI liikkuvat pyörillä, sillä paikallisliikenne on melko onnetonta ja suhteellisen kallista. Itse en ole neljän kuukauden jälkeen matkustanut Nijmegenissä kertaakaan bussilla.

Kuten blogin alkuvaiheilla kerroinkin, vaihtareiden orientaatioviikon ensimmäinen tapahtuma oli polkupyörien ja puhelinliittymien ostaminen. Käytettyjen pyörien myymälöitä täältä löytyy melko paljon, minkä lisäksi opiskelijoiden keskuudessa toimii aktiivinen pyöräpörssi vaihtareiden lähtiessä kotiin. Maksoin omasta käytetystä pyörästäni 65 euroa, mikä on aikamoinen riistohinta, mutta pyöräkauppiaat taisivat yksissä tuumin nostaa pyörien hintoja kuullessaan, että kaupunkiin on taas saapunut kymmeniä uusia vaihtareita. Olin ensin hieman huolissani pyöräni kunnosta, sillä siinä tuntui olevan kaikki hieman vinksallaan ja mm. kolmesta vaihteesta toimi vain yksi (minkä huomasin vasta maksettuani ja ajettuani jonkin matkaa), mutta Frida on osoittautunut aikamoiseksi taistelijaksi ja toivon mukaan jaksaa kestää kasassa vaihtoaikani loppuun asti.

Frida the fiets

Hollanti todellakin on pyöräilymaa, se jos jokin on tullut huomattua vaihdon aikana. Pyöräily ei ole pelkästään urheilijoiden tai teinien juttu, vaan pyörällä kulkevat kaikki ikään ja sosioekonomiseen statukseen katsomatta. Vaikka itsekin joskus syön jätskiä tai puhun puhelimessa samalla kuin pyöräilen, vievät hollantilaiset tämänkin hieman pidemmälle. Välillä nimittäin näkee hollantilaisia, joilla on saman polkupyörän päällä yksi aikuinen ja kolme lasta, ja pyörää polkeva aikuinen puhuu puhelimessa, polttaa tupakkaa ja kantaa kolmea kauppakassia samaan aikaan... Ilman kypärää, tietysti. Täällä näkee pyöräilykypäriä vielä vähemmän kuin Suomessa ja järjestään kypärä löytyykin vain urheiluvarusteisiin sonnustautuneen maastopyöräilijän päästä. Edes pienillä, alle kouluikäisillä pyöräilijöillä ei ole koskaan kypärää. Sen lisäksi kyytsäys, eli kaveri istumassa pyörän tarakalla, on täällä ilmeisesti laillista. Istuin kerran hollantilaisen pojan pyörän tarakalla vähän matkaa ja jälkeenpäin sain kuulla, että istun tarakalla ihan kuin pojat. Täällä on tavallista, että tytöt istuvat tarakalla ns "naistensatulassa", eli jalat tarakan samalla puolella, kun taas pojat istuvat tarakalla jalat eri puolilla. Pah, sanon minä.

Yliopiston pyöräparkki ja randomit ilmapallot

Kaupunkien täyttyessä pyöräilijöistä on liikennekaaos valmis. Sen vuoksi Hollannissa on todella toimiva pyörätiesysteemi ja mielestäni täällä onkin paljon turvallisempaa pyöräillä, pyöräilijöille kun turvataan oma kaista, jolle jalankulkijat ja autot eivät pääse. Punaiset fietspadit risteilevät kaupungissa siinä missä autotietkin ja kunhan muistaa ajaa oikeanpuoleista kaistaa, saa polkupyörällään huristella kovaakin ilman pelkoa törmäyksistä. Olen aivan ihastunut siihen, kuinka täällä panostetaan pyöräteihin ja niiden kuntoon ja inhottaakin jo valmiiksi ajatus Jyväskylän keskustassa pyöräilystä autoja ja jalankulkijoita väistellen. Suomalaisten pyöräilykaupunkien, kuten Jyväskylän, pitäisi ehdottomasti ottaa mallia Hollannista.

Pyörätien tunnistaa punaisesta väristä

Vaikka alussa manailinkin Vossenveldin kaukaista sijaintia, ei yliopistolle ja keskustaan polkeminen ole sittenkään osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Tykkään pyörällä liikkumisesta ja nautin siitä vapaudesta, kun ei tarvitse olla bussiaikataulujen orjana. Toki vaakasuorassa räntäsateessa tekisi mielummin jotain muuta kuin pyöräilisi kuusi kilometria kotiin, mutta onneksi aurinkokin on paistanut välillä. Lisäksi pyöräily on osoittautunut mainioksi hyötyliikunnaksi ja vaihtarikilojen tilalla kaikilla onkin nyt pyöräilijän reidet! :D Myöskin perspektiivi muuttuu välimatkojen pidentyessä: Jyväskylässä en todennäköisesti lähtisi "käväisemään" supermarketissa, johon on edestakaisin matkaa 10 kilometria. Täällä sen sijaan moisia matkoja saattaa tulla pyöräiltyä parikin päivässä. Onkin varmasti omituista palata Jyväskylään, jossa koulumatka on puolet nykyisestä ja keskusta viiden minuutin kävelymatkan päässä. Parin viikon kuluttua kuitenkin koittaa aika sanoa haikeat jäähyväiset Frida-pyörälle ja palata takaisin kotiin oman Jopon polkimille.