Kouluelämää

Kolmas periodi, eli puolet kevätlukukaudesta on takanapäin, joten ajattelin hieman valottaa ajatuksiani Hollantilaisesta yliopistoelämästä. Suomesta lähtiessäni minulle oli selkeää, että en aio tulla tänne Hollantiin ainoastaan opiskelemaan hiki päässä, joten ennakoin ja suoritin syyslukukaudella Suomessa hieman enemmän opintopisteitä.

Yliopiston ruma kirjasto helmikuun alussa

Erasmus-vaihtoon lähtijälle tulee pian paperisodan yhteydessä erittäin tutuksi Learning Agreement-niminen paperi. Learning Agreementin tarkoituksena on, että sekä koti- että vaihtoyliopisto kontrolloivat opiskelijan suorittamia opintopisteitä ja hyväksyvät vaihdossa tehdyt suoritukset yksissä tuumin - mikä tarkoittaa, että Learning Agreementia lähetellään etanapostissa ja sähköpostissa edestakaisin useampia kertoja. Vuosi sitten vaihtohakemusta täyttäessäni arvoin haluamani kurssit melko umpimähkään ja stressasin valinnoistani siksi jonkun verran. Stressaaminen oli kuitenkin verrattain turhaa, sillä kurssivalintani ovat sen jälkeen muuttuneet monta monituista kertaa eivätkä vastaa yhtään alkuperäisiä suunnitelmiani. Kuten monissa vaihtoraporteissa mainitaankin, lopulliset kurssivalinnat tapahtuvat vasta vaihtoyliopistoon saapuessa ja muutoksia ehtii tekemään vielä paikan päälläkin.

Ensimmäisen viikon hulinoissa yliopisto tuntui todella sekavalta ja byrokraattiselta. Kun ajattelen orientaatioviikkoa näin jälkikäteen, tulee mieleen lähinnä loputon toimistosta toiseen juokseminen ja turhautuminen yliopiston systeemeihin. Vaikka minulla oli yliopiston osoittamia tuutoreita, eivät he juurikaan osanneet auttaa opintoasioissa, minkä vuoksi kurssivalintojen kanssa joutui olemaan melko yksin. Onneksi kuitenkin yliopistolla kaikki puhuvat englantia, joten paperisodan selvittämiseen ei sentään tarvittu hollannin kieltä...

Parin viikon kikkailemisen jälkeen päädyin suorittamaan täällä 17 opintopisteen verran opintoja: Kaksi kurssia kielten laitokselta ja yhden yleispätevän "vaihtarikurssin". Kielten laitokselta tein kolmannessa periodissa Computer-Assisted Language Learning ja Language Acquisition -kurssit ja neljännessä periodissa teen Dutch Culture, History and Politics-kurssin. Halusin loppukeväästä mahdollisimman kevyen, jotten joutuisi ennen lähtöä huhkimaan monien tenttien ja esseiden kanssa, ja jotta pääsisin nauttimaan (mahdollisesti) kauniista kevätsäästä.

Yliopistoelämä täällä Hollannissa on mielestäni melko samanlaista kuin Suomessakin. Opettajat ja luennoitsijat eivät ole kovin autoritäärisiä eikä heitä tarvitse herroitella tai rouvitella. Verrattuna omaan laitokseeni Jyväskylässä, täällä Radboudissa annetaan opiskelijoille selkeästi enemmän vapauksia, mutta vastineeksi oletetaan, että tehtävät ja esseet palautetaan ajallaan ja luennoille tullaan näyttämään naamaa edes kohtalaisen säännöllisesti. Akateeminen vartti muuten on oikeasti olemassa täällä, sillä luennot harvoin alkavat sekunnilleen ilmoitetulla kellonlyömällä. Sen sijaan luennoitsija saattaa saapua paikalle 10-15 minuuttia myöhässä ja lopettaa luennon milloin tahansa, esim. 30 minuuttia aiemmin tai 15 minuuttia myöhässä. Tämä saattaa tosin olla vain oman laitokseni tapa, sillä olen kuullut kavereiltani, että muualla ollaan huomattavasti täsmällisempiä. Akateemisen vartin lisäksi luennon keskellä pidetään usein pieni, 10 minuutin mittainen tauko, jolloin voi mm. käydä vessassa tai tupakalla tai hakea kahvia automaatista. Tauon pituus myös riippuu täysin opettajasta ja siitä, mitä tauon aikana tapahtuu. Kerran meidän piti pitää lyhyt viiden minuutin paussi, mutta tauko venyi 20-minuuttiseksi, sillä opettaja jäi jutustelemaan meidän kanssamme kahviautomaatille eikä millään malttanut mennä takaisin luokkaan!

Dutch History, Politics and Culturen opettaja. Kuva lainattu RIS:n Facebook-sivulta

Samalla tavoin kuin meillä Jyväskylässä käytetään Moodlea, Optimaa, Koppaa, Korppia ja Isamailia, täällä Radboudissa on oltu fiksuja ja viety kaikki nämä palvelut saman katon alle. Kurssi-ilmoittautumiset, koulun sähköposti ja sähköiset oppimisympäristöt löytyvät kaikki Blackboard-palvelusta, johon itse ainakin sain kirjautumisohjeet jo ennen Hollantiin saapumistani. Blackboard on osoittautunut erittäin toimivaksi - ainakin kun asentaa selaimeen lisäosan, joka kääntää hollanninkieliset nettisivut englanniksi. Omat opettajani ovat olleet melko aktiivisia Blackboardin päivittäjiä ja parhaassa tapauksessa sieltä löytyy kaikki kurssiaikatauluista luettaviin materiaaleihin.

Hollantilaiset opettajat arvostavat oppilailtaan aktiivisuutta ja omien mielipiteiden kertomista. Luentojen ei ole tarkoitus olla pelkästään "luennoitsija höpisee - opiskelijat kuuntelevat"-tyylisiä, vaan opiskelijoiden oletetaan osallistuvan luennon kulkuun. Eräs opettajani jopa mainitsi, ettei hän ole "teacher", vaan "a facilitator of learning" - fraasi, jonka jokainen yliopisto-opiskelija kuulee silloin tällöin opettajan suusta. Hollantilaiset opettajat ovat myös erittäin suorapuheisia eivätkä juurikaan kaunistele sanomisiaan. Eräällä kurssilla jokaiselle luennolle piti kirjoittaa lyhyt, sivun mittainen tehtävä. Tehtävät tarkastettiin käymällä yksitellen jokaisen opiskelijan teksti läpi ja kaikki virheet ruodittiin yksityiskohtaisesti läpi. Onneksi en sentään ollut ainoa, jonka mielestä tämä oli enemmän kuin vähän epämukavaa.

Thomas von Aquinostraat ja taustalla yliopiston päärakennus Erasmusgebouw

Opiskelukavereiden kanssa on myös luonnollisesti vertailtu koulujärjestelmiä eri maissa. Suomalainen yliopisto ja koulujärjestelmä on saanut täällä paljon positiivista huomiota (varsinkin sen jälkeen, kun kaverini löysivät tämän netin syövereistä. Ei taida ihan pitää paikkaansa kaikki info tuossa!), sillä monille maksuton kandin ja maisterin tutkinto ja ilmainen opintoraha ovat melko utopistinen ajatus. Samaan aikaan kun kuulin täällä kiinalaisten ja amerikkalaisten tähtitieteellisistä opintolainoista ja lukukausimaksuista, Suomessa pidettiin mielenosoituksia opintotuen puolesta. Vaikka en haluaisikaan, että suomalaisten opiskelijoiden tulot huononisivat, on opintotukikeskustelu tuntunut täällä hieman kaukaiselta ajatukselta. Joka tapauksessa ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa keskusteleminen on ehdottomasti saanut minut arvostamaan suomalaista yliopistojärjestelmää huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Yliopistoelämän suhteen ehdottomasti suurin ikävä kuitenkin kohdistuu YTHS:n palveluihin ja yliopistoruokaloihin. Voi Ilokivi ja Piato, kuinka kaipaankaan pestokanaa ja paistopisteen herkkuja...