Pikkujoulut ja biitsi

Muutama viikko on taas vierähtänyt ilman blogin päivittämistä, joten on kenties aika kertoa kuulumisia pitkästä aikaa. Aika juoksee täällä eteenpäin hurjaa vauhtia ja tuntuukin uskomattomalta, että nyt on jo toukokuu! Puolentoista kuukauden päästä on jo aika pakata laukut ja suunnata kohti koti-Suomea, apua.

Pari viikkoa sitten monien sattumuksien kautta saimme suomalaisen kaverini Eikan kanssa hulluuskohtauksen ja päätimme pitää pikkujoulut täällä Vossenveldissä. Vaikka äänestin kovasti kinkun ja rosollin puolesta, päädyimme vain glögiä, pipareita, puuroa ja torttuja sisältävään menuun. Voisi kuvitella, että suomalaisten jouluruokien tekeminen täällä Hollannissa olisi hankalaa, mutta onnistuimme löytämään kaiken pipareista puuroriisiin melko helposti - ihana supermarketin myyjätyttö jopa etsi meille varastosta kolme joulumyynnistä jäänyttä hehkuviinipulloa glögin korvikkeeksi! Luumumarmeladin puutteessa muussasin luumuja ja sokeria tehosekoittimella ja tuloksesta tuli vielä parempaa kuin kaupan luumumarmeladista. Vielä kun löysimme vahingossa lähes täydellistä puuroriisiä ja laatikollisen "ruotsalaisia" pipareita Lidlistä, oli aika laittaa kystä kyllä. Jouluateriamme sai osakseen aikamoista ihmettelyä ("Siis te syötte puuroa jouluaterialla?" "Öö, onks noi luumuja?"), mutta loppujen lopuksi ruoista jäi vain murut jäljelle ja erityisesti joulupuuroa ylistettiin herkullisena!

Joulutorttutalkoot

Olen aivan rakastunut junalla matkustamiseen täällä Hollannissa. Pienessä maassa välimatkat ovat tarpeeksi lyhyitä, että junailu ei ole puuduttavaa, ja NS:n junat ovat aina aikataulussa ja systeemi toimii. Ostin lukukauden alussa muutaman alennusjunalipun, joilla saa yhden päivän aikana ajella junalla niin paljon kuin haluaa, ja eräänä tylsänä sunnuntaina pakkasin kimpsut ja kampsut ja pyöräilin juna-asemalle lippu taskussani. Junailin itseni Utrechtiin, josta olin kuullut paljon hyvää, eikä kaupunki todellakaan ollut pettymys.

En ollut suunnitellut mitään erityistä tekemistä Utrechtiin, mutta junagoogletuksen perusteella päätin lähteä käymään Centraal Museumissa, koska opiskelijalippu maksoi vain 5 euroa. Museo itsessään ei ollut minusta kovin kiinnostava, mutta lipun hintaan kuului myös sisäänpääsy Dick Brunan taloon, mistä sisäinen lapseni oli aika innoissaan. Dick Bruna on hollantilainen lastenkirjailija ja hänen tunnetuin hahmonsa on Nintje-pupu. Nintje-museo oli selkeästi suunnattu lapsille, mutta oli aikuisellekin vierailun arvoinen paikka :)

Utrecht on kaunis kaupunki keskustaa halkovine kanavineen ja kulutinkin suurimman osan päivästä vain ympäriinsä maleksien ja maisemia ihastellen. Takaisin tullessani jäin hetken mielijohteesta junasta 's-Hertogenboschissa ja tein pienen kierroksen myös tässä keskiaikaisessa kaupungissa. 's-Hertogenbosch tai tuttavallisemmin vain den Bosch (hollantilaiset nimet... voi luoja) oli myös kivan oloinen kaupunki ja sieltä löytyi yksi hienoimmista kirkoista, jonka olen Hollannissa nähnyt. Yksinäinen junaseikkailuni oli siis erittäin onnistunut ja oli mukavaa haahuilla ympäriinsä ilman erityistä päämäärää ja vain katsella kaupunkien menoa. Utrecht ja den Bosch olivat selkeästi erilaisia kaupunkeja kuin Nijmegen, joten oli kiva nähdä myös "aitoja hollantilaisia" maisemia. :)

's-Hertogenboschin aukio

Seikkailupäivän jälkeen olikin jo luvassa odotettu vierailu: Äiti ja iskä tulivat kylään! Ja toivat tietysti tullessaan elintärkeitä asioita, kuten juhlamokkaa, pullaa ja karjalanpiirakoita ja veivät mennessään kaikki talvivaatteeni takaisin Suomeen. Äiti ja iskä vuokrasivat lentokentältä auton, joten pääsin myös näkemään Hollantia auton kyydistä, mitä en ollut tällä reissulla vielä tehnytkään. Ajelimme vierailun aikana mm. den Haagin rannalle, Keukenhofiin katsomaan kukkaloistoa, Amsterdamiin viettämään sateista päivää ja Utrechtiin syömään illallista kanavaravintolaan. Onnistuimme myös jäämään jumiin liikenneruuhkaan matkalla kotiin Amsterdamista.

Iskä ja äiti Nijmegenin turuilla ja toreilla

Äitin kanssa kukkameressä

Scheveningenin biitsillä

Sateisessa Amsterdamissa

Oli tosi kivaa saada äiti ja iskä kylään ja esitellä kaupunkia heille :) Vierailun jälkeen koti-ikävä on tosin noussut hieman pintaan ja samalla kun kauhistelen lähestyvää kotiinlähtöä, alan myös olla innoissani Suomeen paluusta. En kuitenkaan vielä suostu haikailemaan Suomen perään, vaan aion nauttia täysillä jäljellä olevista viikoista!