Orientaatioviikon kuulumisia

Huh huh, vasta viikko takana täällä alavilla mailla ja tuntuu jo ihan siltä, kuin olisin ollut täällä ainakin kuukauden! Maanantaina alkaa arki ja luennot, mutta orientaatioviikko sen sijaan oli kaukana arkisesta aherruksesta ja olokin on sen mukainen - stressistä ja sateisesta säästä johtuva flunssa tavoitti vihdoin minutkin ja viikonloppu onkin mennyt nenää niistäessä.

Maanantaina menimme yliopistolle ensimmäistä kertaa ja ilmoittauduimme orientaatioviikolle yliopiston "urheilutalolla", sports centerissä. Sää oli aamulla kaunis ja aurinkoinen ja fiilis korkealla. Tapasin mentorini Zachin, Carmén ja Akemin (joista vain Akemi on paikallinen) ja muut mentoriryhmäni jäsenet. Ryhmä oli kivan kansainvälinen ja sattuipa porukkaan myös kaksi ruotsalaista tyttöä! Päivän kuluessa sää muuttui kuitenkin koko ajan pilvisemmäksi ja kylmemmäksi ja loppujen lopuksi mielialakin vetäytyi synkemmäksi, koska polkupyörien ja hollantilaisten sim-korttien hankkimiseen liittyikin yllättävän paljon kylmässä viimassa seisoskelua ja edestakaisin kävelyä. Loppujen lopuksi kaikki sujuikin hyvin ja pyöräilin kotiin uudella (käytetyllä) pyörälläni uusi sim-kortti taskussa.

Tiistaiaamuna meillä oli luentoja hollantilaisista, hollannin kielestä ja paikallisesta erasmustoiminnasta. Luennot olivat melko kevyitä ja päivän puheenaihe oli tietysti edellisen päivän suuri uutinen kuningatar Beatrixin kruunusta luopumisesta. (En nyt millään keksi parempaa suomenkielistä ilmaisua). Pääsenkin näkemään historiallisen tapahtuman, kun Beatrixin poika kruunataan kuninkaaksi kevään aikana!

Tiistaina kiersimme myös kampusta kaatosateen kastellessa meidät läpimäriksi. Kampusalue on melko iso mutta kompakti ja monet tilat häikäisevät moderniudellaan, mm. yliopiston kirjasto. Kampuksella on myös kirkko, jossa voi harjoittaa lähes mitä tahansa uskontoa, niin kuin aiemmin jo mainitsin. Kirkollisiin tunnelmiin ei kuitenkaan jääty pitkäksi aikaa, sillä illalla ohjelmassa oli pub crawl kaupungin keskustassa. Onnistuin hukkaamaan oman ryhmäni, koska söin illallista eri paikassa, mutta onnekseni löysin keskustasta toisen mentoriryhmän ja lyöttäydyin heidän seuraansa koko loppuillaksi. Ilta kului baarien alhaista hintatasoa ihmetellessä ja lisäksi ällistytin muita ihmisiä kertomuksillani Suomen ilmaisesta yliopistokoulutuksesta (plus siitä, että saamme hallitukselta ilmaista rahaa kaupan päälle). Erityisesti yhdysvaltalainen ja taiwanilainen vaihtaritoverini olivat tästä erittäin vaikuttuneita.

Keskiviikkona kävimme ensi töiksemme SSHN:n asuntotoimistolla allekirjoittamassa asuntosopimukset, mikä osoittautui myöhemmin erittäin fiksuksi ennakoinniksi. Sen jälkeen meidät vietiin kaupunkikierrokselle Nijmegenin keskustaan ja meille pidettiin tervetulopuhe kaupungintalolla.

Nijmegenin "vanha kaupunki"

Silta kaupungin pohjoisosassa

Paikallinen punaisten lyhtyjen katu, believe it or not!

Torstaina väsymys alkoi jo painaa, mutta onneksi ohjelmassa olikin hauskuutta kerrakseen: lasersotaa! Ihan Nijmegenin keskustassa on "Laserquest", johon menimme mentoriryhmän kanssa pelaamaan matsin. Ilokseni huomasin, että pari harjoittelukierrosta Jyväskylän lasersotaradalla olivat tuottaneet tulosta, enkä sentään jäänyt viimeiseksi!

 

Luettelin Laserquestin työntekijälle nimeni kirjain kirjaimelta - tässä tulos!

Torstai-illan illallinen toimi nyyttäriperiaatteella: Kaikkien piti tuoda illalliselle jokin ruokalaji omasta maastaan. En todellakaan halunnut alkaa paistaa pullaa tai hauduttaa karjalanpaistia, karjalanpiirakoiden rypyttämisestä puhumattakaan, joten päätin valita helpoimman reitin: Hain paikallisesta Alkosta Finlandia-vodkaa ja supermarketista Fisherman's Friendejä sekä salmiakkia. (Kyllä, Hollannissa saa supermarketista salmiakkia! Karkkihyllystä löytyy mustia "drop" tai "salmiak"-nimisiä karkkeja, joissa lukee joko zout, suolainen tai zoet, makea ja maultaan ne ovat melko lähellä suomalaista salmiakkia :)) Tarjoilin siis aterialla fisushotteja ja salmiakkia, joista ensimmäiset olivat suositumpia kuin jälkimmäiset. Kuten arvata saattaa, salmiakki aiheutti monille naamanvääntelyä ja irvistelyä. Fisut taas lähinnä päänsärkyä seuraavana päivänä...

 

 Perjantaiaamuna raahauduimme päänsärkyinemme kirjastokierrokselle, joka oli yhtä tyhjän kanssa: olimme käyneet läpi jo kaikki samat asiat aiemmin kampuskierroksella. Sen jälkeen päivä muuttuikin melko jonotuspainotteiseksi, sillä ensin jonotin tunnin avatakseni tilin paikalliseen pankkiin ja sen jälkeen jonotin puoli tuntia asuntoni avaimia toimistolla. Iltapäivällä saimme infoa laitoksen toiminnasta ja aloimme ensimmäistä kertaa biletyspainotteisen viikon aikana miettiä täällä opiskeltavia kursseja - melko myöhään, jos minulta kysytään!

Viikon päätteeksi kipitin Tineken ja Robinin luo, kasasin kamppeeni ja lähdin kohti Vossenveldiä, jossa tällä hetkellä istun kirjoittelemassa tätä. Tänne pääseminen oli aikamoinen seikkailu sekin! Tapasin tiistai-illan pubikierroksella saksalaisen pojan, jonka sittemmin suostuttelin muuttamaan minut ja unkarilaisen ja ranskalaisen kaverini Vossenveldiin autollaan. (Saksalaiset vaihtarit voivat ajaa tänne omalla autollaan, miten epäreilua! Ei puhettakaan lentokoneen painorajoituksista...) Poikarukka ei tainnut tietää mihin hän lupautui, sillä yhdessä meillä kolmella oli PALJON matkatavaroilla ja auto ei todellakaan ollut mikään tila-auto. Harrastimme hetken aikaa tosielämän tetristä enkä ole varmaan koskaan istunut autossa niin epämukavasti. Pääsimme kuitenkin perille loppujen lopuksi ehjin nahoin ja pienen masistelun jälkeen Vossenveld on alkanut tuntua jo kodilta :) Säästän kuitenkin asuntotarinat seuraavaan postaukseen, koska tämäkin teksti alkaa lähennellä pituudellaan viimeisiä Harry Pottereita. Ensi kerralla siis luvassa tarinoita Vossenveldin getosta!

Doei!