Waterkoud

Ensimmäinen viikko Nijmegenissä on ollut erittäin kiireinen, kuten arvata saattaa. Kansainväliset palvelut ja tuutorit (tosin täällä ne ovat mentoreita) olivat järjestäneet meille paljon erilaisia aktiviteetteja koko viikon tarpeiksi.

Maanantaina tapasimme tuutorimme koulun sports centerissä ja muodostimme ryhmät ensimmäisen viikon ajaksi. Kun lähdin hostini Robinin saattamana kävelemään yliopistolle, aurinko paistoi kirkkaasti ja tuntui tosi keväiseltä. Ällistytin muita tutorryhmäläisiäni aiemman postauksen kuvalla Suomesta ja vertailimme, miten kylmältä tai lämpimältä Hollannin ilmasto kenestäkin tuntuu. Me pohjoismaalaiset olimme tuoneet Hollantiin kevyehköt välikausitakit ja ihastelimme vihreää ruohoa ja kirkkaansinistä taivasta, kun taas brasilialainen tyttö istui sisällä villapaita ja toppatakki päällä ja karvavuoriset talvisaappaat jalassaan.

Auringonpaistetta ja vihreää ruohoa! Tammikuussa!

 Seuraavana aamuna Hollanti paljasti oikeat kasvonsa: VETTÄ SATOI KAATAMALLA. En meinannut uskoa silmiäni, kun aamulla katsoin ikkunasta ulos: Se siitä kesästä! Vesisade seurasi meitä koko päivän ja tietenkin tiistai-iltapäivän ohjelmaan oli merkitty kampuskierros. Vesisateessa raahustimme ympäri kampusta ja saimme mm. erittäin yksityiskohtaisen kierroksen kampuksen kirkkoon. Suomalaisesta näkökulmasta kampuskirkko on hieman omituinen ajatus, mutta kirkko tarjoaa opiskelijoille paljon sosiaalisia tapahtumia, meditaatioryhmiä ja muuta mukavaa. Sateisen päivän tunnelmat olivat helposti kiteytettävissä hollantilaiseen sanaan, jonka Tineke opetti minulle: waterkoud, water cold. Sana tarkoittaa kosteaa, sateista kylmyyttä, joka on eri tavalla kylmää kuin -25 asteen kirpakka pakkanen Suomessa. Pakkasiin turtunut suomalainenkin nimittäin palelee täällä herkästi, varsinkin jos kuvittelee kevään jo saapuneen ja lähtee jatkuvasti ulos liian vähissä vaatteissa...

Viikon paras ostos oli tietysti polkupyörä. Ilman polkupyörää Nijmegenissä ei pääse yhtään mihinkään, joten pienten hankaluuksien jälkeen onnistuimme löytämään kaikille ryhmän jäsenille käytetyt pyörät. Valitettavasti myös käytettyjen pyörien myyjät tiesivät epätoivoisen tarpeemme löytää pyörät nopeasti, joten ihan polkuhintaan (heh heh) menopeliä ei saanut. Melko kohtuulliseen hintaan onnistuin löytämään itselleni vihreän kolmivaihteisen kiiturin, johon olen jo parissa päivässä onnistunut kiintymään syvästi!

Kuinkas kävikään, luulin, että aloin kirjoittaa orientaatioviikon ohjelmasta, mutta onnistuinkin jaarittelemaan säästä kokonaisen postauksen verran! Säästänkin siis orientaatioviikon tarinat toiseen kertaan, jottei tästä tekstistä tule kilometrin mittaista.

p.s. Sääolosuhteiden tarkkailuun on auttanut joka hollantilaisen lempisivusto http://www.buienradar.nl/, josta voi tarkkailla sadepilvien liikennettä maan yllä ja näin ennustaa sadekuuroja ja kuivia hetkiä tunnin tarkkuudella. Ällistytin tänään vaihtarikavereitani sadekuuron alkaisessa, kun ilmoitin, että kuuro kestää korkeintaan puoli tuntia ja loppuillan on selkeää. Sanomattakin lienee selvää, että olin oikeassa ja sain sääprofeetan maineen! :)