Eilinen päivä kului aika pitkälti matkustaessa. Lähdin Imatralta vähän ennen kahdeksaa aamulla ja olin perillä Nijmegenissä vähän ennen kahdeksaa illalla. Matkustuspäivä oli siis pitkä, mutta melko leppoisa. Olin varautunut matkustamaan yksin koko matkan Helsinki-Vantaalta Nijmegeniin asti yksin, mutta sattumien kautta nökötinkin Helsinki-Vantaan lähtöportilla kahden muun Amsterdamiin samaa reittiä lentävän tytön kanssa! Jenni seikkaili kanssamme Amsterdamiin asti ja Marikan kanssa meillä oli yhteinen matka Nijmegeniin.
Matka siis sujui hyvin ja kommelluksitta, ja onnistuin junamatkalla Schipolin lentokentältä Nijmegeniin jo pelastamaan tuntemattoman hollantilaispojan päivän. Meidän viereisellä penkillä junassa istui kaksi poikaa, jotka jäivät Nijmegeniä edeltävällä pysäkillä pois. Vähän ajan päästä jossain päin vaunuosastoa alkoi soida puhelin. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, että kummitusko täällä soittelee, kunnes huomasin, että junan penkin väliin oli tippunut Samsung Galaxy. Reippaana tyttönä tietysti vastasin puhelimeen ja linjan toisessa päässä oli tietenkin hätääntynyt puhelimensa hukannut poika. Koska minulla ei ollut aikaa jäädä asemalle odottelemaan, sovimme, että jätän kännykän Nijmegenin aseman infopisteeseen ja poika ajelee seuraavalla junalla hakemaan kännykkänsä. Kun selostin tilannetta infopisteen miehelle, joku tuntematon hollantilainen huikkasi takaani englanniksi "Well that's honest!". No, niinpä.
Nijmegenin asemalla minua odotti Robin, jonka luokse olin siis menossa asumaan seuraavaksi viikoksi. Menimme Robinin kanssa hänen vanhempiensa luokse syömään perinteistä hollantilaista illallista, joka oli valmistettu erityisesti minun gluteenitonta ruokavaliotani silmällä pitäen. Illalliseksi tarjottiin Boerenkoolstamppotia, jonka nimeä kukaan ei osannut kääntää englanniksi, mutta joka oli tosi hyvää! Vaikka olinkin matkan jäljiltä aivan poikki, oli ihanaa saada lämmintä ruokaa sekä lämmin vastaanotto pitkän päivän päätteeksi.
Tällä hetkellä kirjoittelen tätä Robinin ja Tineken asunnossa, jossa siis vietän ensimmäisen viikkoni. Asunto on hurjan kiva ja toistaiseksi ainoaksi ongelmaksi on muodostunut se, etten suomalaisena osaa oikein kävellä kengät jalassa sisätiloissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Hollannissa ei ole yhtä selkeää tapaa kenkien suhteen, ja kuulemma riippuu perheestä, otetaanko kengät pois sisään tullessa vai ei. Minusta tuntuu silti oudolta klompsia maiharit jalassa toisten kotona...
Vaikka Hollannissa säätä ei hyvällä tahdollakaan voisi kuvailla kesäiseksi, tai edes keväiseksi, tässä kuitenkin havainnollistava kuvavertailu:
Meidän talo Imatralla lauantaina.
Näkymä Tineken ja Robinin asunnon ikkunasta tänä aamuna.
No, nyt nokka kohti yliopistoa! Tiedossa on ainakin polkupyörän ja sim-kortin ostamista.
p.s. Tineke, since I know you'll try to google translate this too, this is an English shoutout for you, Robin and Robin's family, because you're all awesome :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti