Itseriittoinen jumppapostaus, eli vier, drie, twee, de laatste

Kun lähdin Suomesta tammikuun loppupuolella, piti minun pakata koko elämäni matkalaukkuun, joka sai painaa korkeintaan 23 kiloa. En siis voinut huoletta pakata mitä tahansa, vaan jouduin tekemään valintoja mm. kenkien ja takkien suhteen. Pakatessani mukaan lenkkareita ja juoksutrikoita olin melko skeptinen valintani suhteen ja mietin, tulenkohan harrastamaan liikuntaa ollenkaan koko kevään aikana. Viimeisen kolmen viikon perusteella lenkkarit olivat kuitenkin nappivalinta ja olisin samantien voinut pakata mukaan tuplamäärän urheilukamppeita!

Aikaisemmin kuumottelinkin talon vieressä kulkevaa "rantaraittia" ja eräänä aurinkoisena sunnuntaina kävin jo testaamassa uuden lenkkipolkuni. Joen rannassa oli ihanaa juosta ja monet muutkin olivat tulleet nauttimaan kauniista säästä, joko lenkkeillen, pyöräillen tai kävellen. Hollannissa on se hyvä puoli, että mäkiä täältä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, joten lenkkipolku on tasainen alusta loppuun!

Sports center ja parin viikon takaiset lumikinokset

Pelkkään lenkkipolun sahaamiseen ei ole kuitenkaan pakko tyytyä, vaan yliopisto tarjoaa erittäin edulliseen hintaan opiskelijoille mielettömät mahdollisuudet harrastaa kaikenlaista urheilua seinäkiipeilystä tankotanssiin. Yliopiston sports centre sijaitsee aivan kampuksen keskellä ja kätkee sisäänsä modernit ja siistit urheilutilat.

Opiskelijakortin "liikuntalisä" maksaa 14 euroa kuukaudessa ja ymmärtääkseni tähän hintaan sisältyy kaikki yliopiston tarjoamat liikuntapalvelut. En ole Jyväskylässä käynyt kertaakaan Liikunnan kuntosalilla, mutta täällä intouduin tutustumaan kuntosaliin jo heti ensimmäisten viikkojen aikana. Edulliseen hintaan nähden kuntosali on älyttömän iso ja monipuolinen... ja luonnollisesti tästä syystä aina melko täysi. Suuren laitevalikoiman vuoksi treenaamaan mahtuu kuitenkin aina, viimeistään pienen odottelun jälkeen.

Aamupäivät ovat parhaita kuntosaliaikoja, sillä suurin osa opiskelijoista on joko luennolla tai darrassa.

iPhone mahdollistaa nolot "minä urheilijana"-kuvat

Ahkerana tyttöjumppaajana halusin kuntosalin lisäksi kokeilla ryhmäliikuntatunteja. Toisin kuin Jyväskylässä, täällä jumppaan ei noin vain marssita sisään, vaan oma paikka tunnilla pitää varmistaa hieman monimutkaisen varaussysteemin avulla. Ohjatuille tunneille varataan paikka netissä ja sports centeriin mennessä osallistumislippu tulostetaan siihen varatulla tulostuskoneella. Kerralla voi tehdä kaksi varausta ja jos rimakauhu iskee, oma varaus kehotetaan perumaan, jotta joku muu saisi paikan tunnilta.

Ensi viikon maanantain jumppavalikoima

Olen toistaiseksi kokeillut vain Power workout- ja body workout-tunteja ja pidin molemmista. Tunnit pidetään hollanniksi, mutta ilmeisesti jumppadiskurssi on jumppadiskurssia myös hollanniksi, sillä pumppibodykiinteytys-tunneilla ravanneelta hollanninkielisten ohjeiden arvailu onnistui melko hyvin. Jumpassa käyminen varmasti myös auttaa paikallisen kielen omaksumiseen, sillä opin jo yhden tunnin aikana mm. laskemaan kahdeksasta taaksepäin, sanat "ylös" ja "alas" ja muuta jumppaslangia! :)

Jumppalippua tulostamassa

Olen siis yleisesti ottaen erittäin tyytyväinen ja jopa positiivisesti yllättynyt yliopiston urheilumahdollisuuksiin. Mahdollisuus päästä lenkkipolulle tai kuntosalille tuulettamaan päätä on minulle tosi tärkeä ja tuntuu, että monesti olisin liikkumisen sijasta jäänyt omaan luolaani mököttämään ja potemaan koti-ikävää ja tylsyyttä. En takaa, että jumppainnostus kestää koko kevään ajan, mutta satunnainen hikiliikunta on silti mainiota terapiaa koulunkäynnin ja vaihtaripuuhien ohella.

Loppukaneettina sanottakoon, että hollantilaiset ovat kyllä vähän outoja. Täällä KAIKKI vauvasta vaariin, spurgusta pukumieheen, pyöräilevät joka paikkaan, joten pyöräilykilometreja kerääntyy lähes huomaamatta. Siitä huolimatta kuntosalin kuntopyörät ja spinning-tunnit ovat aina täynnä maanisesti ja hiki valuen polkevia hollantilaisia. En voi käsittää, eivätkö ne mukamas saa pyöräillä tarpeeksi muutenkin?