Verhoamaton totuus

Hollantilaiset, vaikka sympaattisia ja mukavia tyyppejä ovatkin, ovat eräässä mielessä todella kummallisia. Päivällä auringon paistaessa ihmiset tuntuvat elävän omaa elämäänsä omissa taloissaan ja asunnoissaan, mutta illan tullen ja auringon laskiessa totuus näistä kummallisista alavien maiden asujista paljastuu: Kukaan ei vedä verhoja olohuoneen ikkunan/ikkunoiden eteen ja rauhallisen koti-illan viettoa jatketaan muina miehinä kuin näyteikkunassa!

Yhtään liioittelematta verhojen puute oli yksi ensimmäisistä huomioni kiinnittäneistä asioista ensimmäisenä iltana täällä. Istuin Robinin kanssa autossa ja katselin ympärilleni uudessa kotikaupungissani ja muistan ihmetelleeni ääneen, miksi kaikkien asuntojen verhot ovat apposen ammollaan. "Ei kukaan yleensä laita niitä kiinni", kuului vastaus.

Sateisina, pimeinä talvi-iltoina kirkkaasti valaistut ikkunat tosiaan loistavat kuin näyteikkunat ja ohikulkijan on helppo kurkata mennessään, mitä televisio-ohjelmaa Henk ja Ingrid katsovat tänä iltana ja onko heillä mahdollisesti vieraita kylässä. Uteliaan ihmisen (=minun) on myös helppo tehdä mennessään analyysiä vaikkapa paikallisista sisustustrendeistä. Vaikka oma ikkunani on viidennessä kerroksessa ja näkymät lähinnä joelle, lenkkipolulle ja metsikköön, olen silti kiusallisen tietoinen siitä, kuinka kauas hyvin valaistu ikkuna ja sen takana oleva huone näkyvät kadulle ja siksi vedän heti pimeän tullen verhot visusti kiinni. Jostain syystä hollantilaisia ei tunnu tämä kiusaavan, ja joskus tuntuu jopa siltä, että he pitävät kirjaa, kuinka moni talon ohi pyöräilevä ei voi vastustaa kiusausta vilkaista sisään!

Yritin ottaa salakuvaa pyöräillessäni, mutta ajoin liian kovaa.

Minulle on kerrottu (ja varmistin asian kaikkitietävästä Googlesta), että verhojen puute perustuu kalvinistiseen perinteeseen, jossa on tärkeää näyttää muille, ettei perheellä ole mitään salattavaa; Avoimet verhot ovat siis samalla todiste rehellisyydestä ja hyveellisyydestä. Vaikka hollantilaiset eivät kovin uskonnollisia enää olisikaan, perinne selkeästi elää vielä vahvana. Toki poikkeuksia löytyy ja esimerkiksi makuuhuoneen ikkunan verhot näyttävät olevan iltaisin kiinni (terveisin naapurustokyylä), mutta kyllä silti vähän ihmetyttää. Kapeiden, hämärien kanavatalojen avonaisia verhoja ihmettelisin ehkä hieman vähemmän, mutta Nijmegenissä suurin osa taloista on 60-luvun peruja, eli asunnoissa on VALTAVAT ikkunat talon julkisivulla ja takaseinässä, minkä seurauksena verhottomista ikkunoista näkee "talon läpi". Samaan outouden kategoriaan menee myös hollantilaisten erikoinen tapa somistaa talon kadulle päin näkyvät ikkunat. Ikkunalaudalla on usein erilaisia kukka-asetelmia, patsaita ja muita erikoisia esineitä, jotka selkeästi kertovat oman tarinansa talon asukkaista. Kuka tietää, ehkäpä Amsterdamin punaisten lyhtyjen katujen ikkunasomistukset ovat lähtöisin samasta ideologiasta - meillä ei ole mitään salattavaa...

Nijmegenin karmivin ikkunasomistus