Aarrejahti

Matkani oikeaksi hollantilaiseksi on taas nytkähtänyt askeleen eteenpäin, sillä sain vihdoin hollantilaisen pankkikortin käyttööni! Matka oranssin kortin haltijaksi oli kuitenkin melko kivinen...

Alberth Heijnin bonuskortti ja ING-pankkikortti. Passini hollantilaisuuden ytimeen.

Olin tänne lähtiessäni vakaasti sitä mieltä, että en aio hankkia paikallista pankkikorttia ollenkaan. Olisihan minulla mukana Visa Electron ja MasterCard, kyllä kai niillä pärjää maassa kuin maassa! En olisi voinut olla enempää väärässä, täällä Hollannissa kun suhtaudutaan ulkomaisiin luottokortteihin yllättävän nihkeästi. Olen ollut täällä nyt kolme viikkoa ja olen pystynyt käyttämään Visa Electronia tasan kolmessa kaupassa ja kaikkialla muualla olen maksanut käteisellä. Onneksi rahaa saa sentään automaatista (jollainen on mm. yliopistolla, haloo Jyväskylän Yliopisto, voitasko mekin saada sellanen?), joten rahatta en ole täällä joutunut olemaan. Käteisen kantaminen on kuitenkin loppujen lopuksi aika turhauttavaa, joten kun yliopiston kampuksella oli "pankkipäivä", eli pankkitilin sai avattua kampuksella, päätin sittenkin avata tilin ING-pankkiin.

Avasin pankkitilin yliopiston erityisenä Erasmus-päivänä, joten pankin henkilökunta tiesi, etten osaa hollantia. Viikon kuluttua alkoi kuitenkin hollanninkielinen aarrejahti, sillä aloin saada joka päivä hollanninkielisiä kirjeitä, joissa kerrottiin pala palalta informaatiota pankkitilini kohtalosta. Ensimmäisessä kirjeessä minulle kerrottiin, että saan pian korttini kotiosoitteeseeni. Toisessa kirjeessä sain korttini ja tiedon siitä, että saan pian tietää pin-koodini. Viikonlopun jälkeen sain kirjeen, jossa kerrottiin osoite, josta voisin noutaa pin-koodini virallisella henkilöllisyystodistuksella. Kaikki tämä tieto tuli siis hollanniksi, mutta onneksi satuin hollantilaisen kämppikseni kanssa samaan aikaan keittiöön ja tämä käänsi arvoitukselliset kirjeet minulle.

Minulla oli siis pankkikortti ja siihen pin-koodi, joten ainoa asia, jonka enää tarvitsisin ostaakseni hagelslagia ja vlata Albert Heijnistä oli rahaa tililleni! Yhdessä kirjeessä tulleiden ohjeiden mukaan yritin muodostaa itselleni hollantilaisesta tilinumerosta IBAN-tilinumeron, mutta Osuuspankin verkkopalvelu kertoi minulle, ettei pysty hyväksymään IBAN-koodiani. Tästä seurasi raivokas kaksituntinen, jonka aikana tutkin ING:n nettisivut (hollanniksi) läpikotaisin, soitin ING:n puhelinpalveluun (hollanniksi), lähetin heille sähköpostia, chattailin OP:n asiakaspalvelussa ja loppujen lopuksi nöyrryin ja painelin pankin palvelupisteelle. Palvelupisteen nainen puhui melko huonoa englantia ja kertoi minulle, ettei osaa auttaa IBAN-koodin löytämisessä. Olin jo vaipumassa epätoivoon, kun ohi kulki toinen työntekijä ja mainitsi minulle ohimennen, että se pankkitilin numero muuten näkyy siinä maksukortissa, sen kun tarkistat siitä.......................................................

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin :D Olen monesti kehunut kavereilleni, kuinka täällä kaikki asiat hoituvat niin näppärästi englanniksi, joten viime viikko hieman horjutti uskoani. Kävin myös rekisteröitymässä kaupungin asukkaaksi (kaikkien yli kolme kuukautta asuvien täytyy tehdä virallinen selvitys oleskelustaan) ja sain sieltä kiitokseksi kuusisivuisen hollanninkielisen kirjeen. Äly hoi, jos ulkomaalainen rekisteröityy asukkaaksi, eikö edes siinä tapauksessa kannattaisi lähettää dokumentit myös englanniksi? No, onpahan taas syy jututtaa omissa huoneissaan visusti pysyviä hollantilaisia kämppiksiäni...