Pariisin kevät

Kun suunnittelin lähtöäni tänne Hollantiin, oli mielessäni romantisoitu kuva siitä, kuinka täällä "euroopassa" sitten senkun ajellaan joka viikonloppu junalla käymään Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, ja miksei kauempanakin - täällä Keski-Euroopassa kun välimatkat ovat niin lyhyitä ja junaliikenne toimii kuin rasvattu! No, ketään ei varmaan yllätä, että totuus on melko toisenlainen, onhan Hollanti kuitenkin melko kaukana Euroopan keskipisteestä ja juna- ja bussimatkatkin saattavat olla helposti lentolipun hintaisia. Näistä syistä huolimatta en kuitenkaan voinut jättää käyttämättä Hollannin keskeisempää sijaintia ja viime viikonloppuna pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin köröttelemään bussilla kohti Pariisia!

Pariisiin matkustajalle on täällä kolme vaihtoehtoa: juna, bussi tai lentokone. Lentokoneen suljin heti pois vaihtoehdoista, sillä lennot olivat matkaa suunnitellessa jo todella kalliita. Junamatka taas olisi ollut nopein, mutta osoittautui huomattavasti kalliimmaksi vaihtoehdoksi kuin bussi, jolla taas matka-aikaa kertyi huimaavat 7 tuntia suuntaansa. Ja seitsemän tunnin matkahan alkoi Amsterdamista, jonne jouduin ensin kikkailemaan itseni täältä Nijmegenistä junalla. Tietokone täynnä elokuvia ja pelejä seikkailin siis Amsterdamin eteläasemalle ja sieltä iDBUSin kyydissä Pariisiin.

Metrolla seikkaileminen on aina yhtä jännää!

Pariisissa tapasin "parhaan Imatrakaverini" Emilian, joka oli viettänyt edellisen viikon Bordeaux'ssa omia vaihtarikavereitaan tapaamassa. Hostellien osoittauduttua melko hintaviksi olimme päätyneet varaamaan lähes samanhintaisen bed&breakfast-majoituksen Pariisin keskustan itäpuolelta. Bed&breakfast osoittautui huoneeksi, jota eräs vanhahko pariisilainen rouva vuokrasi omasta asunnostaan. Majoituksessa ei ollut mitään moitittavaa, lähinnä meitä huvitti rouvan tiukat säännöt illan suhteen: Kello kymmenen jälkeen ei saanut jutella kovaan ääneen ja vessassa käydessään ovea ei saanut kolistella liian kovaa... Onneksi Pariisissa seikkailu vei meistä mehut melko tehokkaasti ja kävimmekin molempina iltoina aikaisin nukkumaan.

Emme olleet kumpikaan koskaan käyneet Pariisissa, joten tavoitteenamme oli juosta pää kolmantena jalkana tärkeimmät nähtävyydet läpi parin päivän aikana. Onneksi tämä on todella edullista nuorisolle/opiskelijoille, sillä maksoin kaikista nähtävyyksistä (Eiffel-torni, riemukaari, Louvre, Sacre Coeur) yhteensä päätähuimaavat 3,50€. Lähes kaikkiin nähtävyksiin pääsi opiskelijahinnalla tai jopa ilmaiseksi, jos todisti olevansa alle 26-vuotias EU-kansalainen.

Pariisin kevät ei ollut ihan niin kaunis kuin olisi voinut kuvitella - lauantaina sää oli tosi lämmin ja lempeän keväinen, mutta sunnuntaina tuuli todella kylmästi ja sää tuntui lähinnä talviselta. Ilmeisesti kevät on yhtälailla myöhässä ympäri Eurooppaa. Kylmästä säästä huolimatta näkemistä Pariisissa todellakin riitti ja paljon jäi vielä näkemättä. Monet nähtävyydet yllättivät sillä, että ne olivat paljon suurempia kuin olin kuvitellut - jopa Mona Lisa! Vuosikausia olin kuullut ranskanopettajien ja muiden höpinöitä "postimerkin kokoisesta" Mona Lisasta, joten vihdoin sen edessä tönöttäessäni yllätyin, ettei se ollutkaan niin pikkuriikkinen kuin mitä olin aina luullut.

Väkijoukko Mona Lisan edessä

Ennen lähtöä meitä molempia varoiteltiin todella paljon taskuvarkaista ja muutenkin Pariisin vaarallisuudesta. Tämän vuoksi huolehdimme tavaroistamme ekstrahyvin koko viikonlopun ajan, mutta mielestäni Pariisi ei paljon eronnut muista taskuvarkaiden kansoittamista suurista kaupungeista. Jos pitää järjen päässä eikä levittele tavaroitaan ja rahojaan ympäriinsä (ja näyttää tarpeeksi spurgulta ja köyhältä, heh), taskuvarkaista tuskin on kovin paljon huolta. Tai sitten meillä kävi tosi hyvä tuuri!

Louvren sisäänkäynnin luona

En odottanut Pariisin olevan mitenkään järisyttävän ihmeellinen kokemus, joten yllätyin kaupungista positiivisesti monessa mielessä. Seurallakin toki oli vaikutus, sillä meillä oli aivan hysteerisen hauskaa koko viikonlopun ajan! Aiheutimme pahennusta kälättämällä imatraa (siis ei suomea) KOVAAN ÄÄNEEN koko viikonlopun ajan ja mm. nauramalla kuin hyeenat Riemukaaren huipulla. Mitenkään yllättävää ei siis ollut, että Montmartressa köysiradan pysäkillä juttujamme hetken kuunnellut vaalea poika yhtäkkiä kysyä töksäytti "Mistäs päin Suomea te ootte?". Meidän kälätyksemme nimittäin olisi kuulunut varmaan Eiffel-tornin huipulle asti...

Kaverikuva Riemukaaren huipulla

Valokuvia kertyi yli 500 kahdesta päivästä ja aika väsyneenä tyttönä ryömin takaisin bussin kyytiin sunnuntaiyönä. Läksiäislahjaksi sain melkoisen tappajaflunssan, joten Pariisin jälkipelit onkin pelattu sängyn pohjalla kuumeisena. Tänä aamuna herätessäni päätin, etten ole enää sairas, joten nyt on lakanat pyykissä ja parin päivän tauon jälkeen jopa kahvikuppi nenän edessä :) Ensi viikonloppuna onkin pääsiäisloma, joten jonkinlaisia pääsiäispuuhia pitäisi olla luvassa. Niistä sitten lisää myöhemmin!