"So why did you want to come here for Erasmus?"

Viimeinen viikko täällä Hollannissa pyörähti käyntiin ja viimeinkin meitä hellitään kauniilla ja aurinkoisella säällä. Koulutyöt alkaa olla aika pitkälti taputeltu tämän vaihtolukukauden osalta, joten viimeisen viikon aion kuluttaa parhaiden kavereiden kanssa auringosta nauttien. Vaikka lähteminen tuntuu haikealta, on kuitenkin kiva palata takaisin Suomeen - mielessä siintää jo järvimaisema ja suussa maistuu karjalanpiirakat ja juhlamokka...

Rakkaat Vossenveld-kaverini, joita tulee ehdottomasti eniten ikävä.

Vaihtoon lähteminen on näin jälkeenpäin ajatellen yksi elämäni parhaista päätöksistä ja neuvoisinkin siis kaikkia epäileväisiä reippaasti lähettämään hakupaperit ja toivomaan parasta. Tietenkään vaihto-opiskelu ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta mielestäni ehdottoman antoisa kokemus, joka tarjoaa myös mukavan tauon Suomen opinnoista.

Usein paikallisten kanssa jutellessa jossain vaiheessa esiin nousee kysymys "siis minkä ihmeen takia halusit vaihtoon juuri Hollantiin?". Vieläkään en ole onnistunut antamaan kunnollista vastausta tähän kysymykseen, sillä lähdin tänne puhtaasti fiilispohjalta. Hetkeäkään en ole maavalintaani katunut, joten fiilis vei tällä kertaa oikeaan paikkaan :) Monet ovat myös ihmetelleet miksen lähtenyt englanninkieliseen maahan, esimerkiksi Irlantiin tai Yhdysvaltoihin. Loppujen lopuksi vaihtarit kuitenkin harvemmin hengaavat paikallisten kanssa (hollantilaiset tuttavani voi laskea yhden käden sormilla), mutta sen sijaan viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan muiden vaihtareiden kanssa. Olenkin siis täällä espanjalaisten, portugalilaisten ja ruotsalaisten lisäksi hengannut myös irlantilaisten ja jenkkien kanssa ja näin saanut melko monipuolista harjoitusta englannin kuullunymmärtämiseen. (En vieläkään ymmärrä puoliakaan niiden irkkujen höpinöistä, yleensä vaan hymyilen ja nyökyttelen ja toivon ettei minulta kysytä mitään...)

Suosittelen siis ehdottomasti hollantiin lähtemistä, sillä olen näiden reilun neljän kuukauden aikana oppinut rakastamaan tätä hullua maata yli kaiken. Hollantiin lähtöä harkitseville kirjoitin pienen listan tärkeimmistä asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon tänne lähtiessä, niin hyvässä kuin pahassa mielessä.

• Jos et tykkää pyöräilemisestä, älä lähde Nijmegeniin. Piste. Täällä ei iha oikeasti pärjää päivääkään ilman pyörää ja pyöräilykilometrejä ainakin Vossenveldissä asuvalle kertyy helposti 50-80 viikon aikana. Täällä pyöräily on kuitenkin vaivattomampaa kuin Jyväskylässä, sillä Hollannin maastosta mäkiä ei juurikaan näy. Pyöräily on myös mainio tapa pitää vaihtarikilot poissa!
• Hollanti muistuttaa monilla tavoilla Suomea ja ihmiset puhuvat todella hyvää englantia, joten eksotiikkaa kannattaa lähteä hakemaan jostakin muusta maasta. Hollanti oli minulle hyvä valinta, sillä en halunnut liian "hankalaan" maahan, mutta haasteita etsivälle Hollannissa kaikki toimii liian hyvin.
• Jos huono sää vetää mielesi matalaksi, älä lähde Hollantiin. Hollannin sää on tunnetusti arvaamaton ja täällä sataa paljon, joten joskus huono sää voi oikeasti kiristää hermoja - varsinkin kun yhtälöön lisätään neljän kilometrin pyöräilymatka kouluun ja takaisin.
• Jos rahat riittävät, Hollannista on helppoa matkustella Länsi-Euroopassa. Itse kävin "vain" Pariisissa ja Dysseldorfissa Hollannin sisällä matkustelun sisällä, mutta täältä pääsee suhteellisen helposti Ranskaan, Saksaan, Belgiaan ja Tanskaan. Osa kavereistani matkusteli myös mm. Espanjaan, Irlantiin ja Tsekkeihin, joten reissuja huomattavasti helpompi järjestää kuin Suomesta. Erityisen halpaa reissaaminen ei kuitenkaan ole.
• Tässä on toki kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä, mutta neuvoisin tänne tulevaa vaihtaria muuttamaan SSHN:n opiskelijataloon. SSHN on mielestäni kertakaikkisen kamala firma ja kaikki opiskelijatalot ovat tällä hetkellä remontissa, mutta suosittelisin silti muuttamaan opiskelijataloon erikseen vuokratun asunnon sijasta. Vaikka elämä SSHN:n taloissa on välillä pelkkää kärsimystä, ainakin kärsit yhdessä vaihtarikavereidesi kanssa. Voitte sitten yhdessä ihmetellä pihan asbestitulipaloa ja vihata kello kahdeksalta poraamisen aloittavia remonttimiehiä... Opiskelijataloissa saa kavereita helposti ja yksinäiset hetket tuntuvat vähemmän yksinäiseltä.

Kaiken kaikkiaan Hollanti on ihana maa enkä kadu hetkeäkään tänne lähtemistä. Näin pieneksi maaksi Hollannilla on yllättävän paljon luonnetta! Tulkaa kaikki tänne vaihtoon :)

I want to ride my bicycle

There are nine million bicycles in Beijing, laulaa Katie Melua. Hollanti ei kuitenkaan jää paljon Pekingistä jälkeen, sillä koko Hollannissa on arviolta 20 miljoonaa pyörää. Suhteutettuna 16 miljoonan asukaslukuun polkupyöriä riittää jokaiselle asukkaalle yksi ja vielä jää vähän ylikin. Tasaisessa Hollannissa pyöräily on äärimmäisen kätevä tapa liikkua paikasta toiseen ja pyörän selässä näkeekin kaikenikäisiä vauvasta vaariin.

Polkupyörä on minulla myös Jyväskylässä ensisijainen liikkumismuoto, joten minulle Hollanti ei tuonut tullessaan juuri muita yllätyksiä kuin hieman tasaisemmat pyöräilymaastot. Sen sijaan muutama vaihtarikaverini oli ensimmäisten viikkojen aikana hieman kauhuissaan siitä, että Nijmegenissä ei juurikaan liikuta minnekään ilman pyörää ja monet tunnustivatkin pyöräilleensä viimeeksi pikkulapsena. Täällä ei valitettavasti auta itku markkinoilla, vaan pyörän selkään on rohkeasti hypättävä kokemuksen puutteesta huolimatta. Nijmegenissä KAIKKI liikkuvat pyörillä, sillä paikallisliikenne on melko onnetonta ja suhteellisen kallista. Itse en ole neljän kuukauden jälkeen matkustanut Nijmegenissä kertaakaan bussilla.

Kuten blogin alkuvaiheilla kerroinkin, vaihtareiden orientaatioviikon ensimmäinen tapahtuma oli polkupyörien ja puhelinliittymien ostaminen. Käytettyjen pyörien myymälöitä täältä löytyy melko paljon, minkä lisäksi opiskelijoiden keskuudessa toimii aktiivinen pyöräpörssi vaihtareiden lähtiessä kotiin. Maksoin omasta käytetystä pyörästäni 65 euroa, mikä on aikamoinen riistohinta, mutta pyöräkauppiaat taisivat yksissä tuumin nostaa pyörien hintoja kuullessaan, että kaupunkiin on taas saapunut kymmeniä uusia vaihtareita. Olin ensin hieman huolissani pyöräni kunnosta, sillä siinä tuntui olevan kaikki hieman vinksallaan ja mm. kolmesta vaihteesta toimi vain yksi (minkä huomasin vasta maksettuani ja ajettuani jonkin matkaa), mutta Frida on osoittautunut aikamoiseksi taistelijaksi ja toivon mukaan jaksaa kestää kasassa vaihtoaikani loppuun asti.

Frida the fiets

Hollanti todellakin on pyöräilymaa, se jos jokin on tullut huomattua vaihdon aikana. Pyöräily ei ole pelkästään urheilijoiden tai teinien juttu, vaan pyörällä kulkevat kaikki ikään ja sosioekonomiseen statukseen katsomatta. Vaikka itsekin joskus syön jätskiä tai puhun puhelimessa samalla kuin pyöräilen, vievät hollantilaiset tämänkin hieman pidemmälle. Välillä nimittäin näkee hollantilaisia, joilla on saman polkupyörän päällä yksi aikuinen ja kolme lasta, ja pyörää polkeva aikuinen puhuu puhelimessa, polttaa tupakkaa ja kantaa kolmea kauppakassia samaan aikaan... Ilman kypärää, tietysti. Täällä näkee pyöräilykypäriä vielä vähemmän kuin Suomessa ja järjestään kypärä löytyykin vain urheiluvarusteisiin sonnustautuneen maastopyöräilijän päästä. Edes pienillä, alle kouluikäisillä pyöräilijöillä ei ole koskaan kypärää. Sen lisäksi kyytsäys, eli kaveri istumassa pyörän tarakalla, on täällä ilmeisesti laillista. Istuin kerran hollantilaisen pojan pyörän tarakalla vähän matkaa ja jälkeenpäin sain kuulla, että istun tarakalla ihan kuin pojat. Täällä on tavallista, että tytöt istuvat tarakalla ns "naistensatulassa", eli jalat tarakan samalla puolella, kun taas pojat istuvat tarakalla jalat eri puolilla. Pah, sanon minä.

Yliopiston pyöräparkki ja randomit ilmapallot

Kaupunkien täyttyessä pyöräilijöistä on liikennekaaos valmis. Sen vuoksi Hollannissa on todella toimiva pyörätiesysteemi ja mielestäni täällä onkin paljon turvallisempaa pyöräillä, pyöräilijöille kun turvataan oma kaista, jolle jalankulkijat ja autot eivät pääse. Punaiset fietspadit risteilevät kaupungissa siinä missä autotietkin ja kunhan muistaa ajaa oikeanpuoleista kaistaa, saa polkupyörällään huristella kovaakin ilman pelkoa törmäyksistä. Olen aivan ihastunut siihen, kuinka täällä panostetaan pyöräteihin ja niiden kuntoon ja inhottaakin jo valmiiksi ajatus Jyväskylän keskustassa pyöräilystä autoja ja jalankulkijoita väistellen. Suomalaisten pyöräilykaupunkien, kuten Jyväskylän, pitäisi ehdottomasti ottaa mallia Hollannista.

Pyörätien tunnistaa punaisesta väristä

Vaikka alussa manailinkin Vossenveldin kaukaista sijaintia, ei yliopistolle ja keskustaan polkeminen ole sittenkään osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi. Tykkään pyörällä liikkumisesta ja nautin siitä vapaudesta, kun ei tarvitse olla bussiaikataulujen orjana. Toki vaakasuorassa räntäsateessa tekisi mielummin jotain muuta kuin pyöräilisi kuusi kilometria kotiin, mutta onneksi aurinkokin on paistanut välillä. Lisäksi pyöräily on osoittautunut mainioksi hyötyliikunnaksi ja vaihtarikilojen tilalla kaikilla onkin nyt pyöräilijän reidet! :D Myöskin perspektiivi muuttuu välimatkojen pidentyessä: Jyväskylässä en todennäköisesti lähtisi "käväisemään" supermarketissa, johon on edestakaisin matkaa 10 kilometria. Täällä sen sijaan moisia matkoja saattaa tulla pyöräiltyä parikin päivässä. Onkin varmasti omituista palata Jyväskylään, jossa koulumatka on puolet nykyisestä ja keskusta viiden minuutin kävelymatkan päässä. Parin viikon kuluttua kuitenkin koittaa aika sanoa haikeat jäähyväiset Frida-pyörälle ja palata takaisin kotiin oman Jopon polkimille.